EU-komissio tutkii Motorolan ja Samsungin patenttilisenssointia

EU-komissio ilmoitti eilen aloittaneensa virallisen tutkinnan Motorolan (nykyisin Googlen omistama) toimista koskien ns. FRAND-lisenssoitavia patentteja. Tutkimus on samanlaatuinen kuin Komission aikaisemmin tänä vuonna aloittama tutkimus Samsungin toimista. Komissio epäilee että Motorola on rikkonut EU:n kilpailuoikeuslainsäädäntöä sen vaatiessa huomattavan korkeita rojalteja mobiiliverkkostandardeihin liittyvistä patenteista, jotka se on sitoutunut lisenssoimaan ns. FRAND-ehdoilla (FRAND on lyhennys sanoista Fair, Reasonable and Non-Discriminatory). Motorola on painostanut Applea ja Microsoftia lisenssoimaan patentit nostamalla näitä vastaan kanteita Euroopassa. Apple ja Microsoft vastasivat valittamalla asiasta EU-komissiolle, joka on tunnetusti seurannut aktiivisesti mobiilistandardeihin liittyvien patenttien lisenssointia.

Google joutuu nyt vastaamaan kirjallisesti komission epäilyihin. Komissio tulee myös pyytämään lausuntoja muilta alan toimijoilta, kuten Nokialta. Saatuaan Googlen vastineen ja muiden toimijoiden lausunnot, komissio päättää siitä langettaako se yritykselle sakkoja ja vaatiiko se mahdollisesti tätä kohtuullistamaan rojaltivaatimuksiaan.

Hyvitysmaksu – mitä seuraavaksi

Nyt kun ministeri Arhinmäen aloite hyvitysmaksun laajentamisesta kattamaan myös tietokoneet ja monet mobiililaitteet on kaatunut, on hyvä aika tutkia tilannetta ja selvittää mitä tällä rintamalla on seuraavaksi tapahtumassa. Suomessa aloitteen kaatumisen yhteydessä päätettiin selvitystyön aloittamisesta siitä kuinka hyvitysmaksujärjestelmä voitaisiin uudistaa niin että se paremmin vastaisi nyky-yhteiskunnan toimintaa. Hyvitysmaksuahan useasti kutsutaan “kasettimaksuksi”, eikä syyttä, sillä maksu oli alunperin tarkoitettu hyvitykseksi analogisilla laitteilla ja medioilla (kuten c-kasetit) tapahtuvasta yksityisestä kopioinnista. Selvitystyön kestosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen eteneminen tuskin tulee olemaan äärettömän nopeaa, olettaen että siinä tullaan kuulemaan tasapuolisesti kaikkia osapuolia, mukaan lukien tekijänoikeudenhaltijat ja tekijänoikeuksia hallinnoivat järjestöt, kuluttajat, sekä laitteita ja medioita tekevät ja myyvät yritykset.

Suomen selvitystyö voi kuitenkin olla kuollut jo ennen kuin se on päässyt kunnolla alkuun. Euroopan Komissio on nimittäin käynnistänyt keskustelut hyvitysmaksuista eri tahojen edustajien kesken, ja valinnut keskustelujen puolueettomaksi vetäjäksi entisen komissaarin António Vittorinon. Vittorinon tehtävänä on yrittää saada aikaan yhteisymmärrys siitä miten hyvitysmaksu määritellään, mistä sitä vaaditaan, ja kuinka sen suuruus lasketaan. Projekti ei ole helppo, mutta onnistuessaan se toisi toivottavasti ratkaisun nykyiseen ongelmaan, jossa hyvitysmaksujen peruste, määrät ja kohteet vaihtelevat maittain.

Toivottavasti keskusteluissa on mukana myös Suomen edustajia. Nykytietojen mukaan saksalaiset ja ranskalaiset tuntuvat olevan vetoroolissa.

Apple estää Creative Commons -lisenssien käytön kirjojen myynnissä

Applen äskettäin julkaisema iBooks Author on herättänyt paljon keskustelua, ei vain tarjoamiensa ominaisuuksien vaan myös ohjelman lisenssin vuoksi. Applen lisenssissä nimittäin todetaan, että jos ohjelmalla tehdään kaupalliseen levitykseen kirjoja, saa näitä kirjoja levittää vain Applen kautta. Keskustelun herättänyt kohta on lisenssin 8(ii), jonka mukaan

if your Work is provided for a fee (including as part of any subscription-based product or service), you may only distribute the Work through Apple and such distribution is subject to the following limitations and conditions: (a) you will be required to enter into a separate written agreement with Apple (or an Apple affiliate or subsidiary) before any commercial distribution of your Work may take place; and (b) Apple may determine for any reason and in its sole discretion not to select your Work for distribution.

Lisenssin rajoitus on aiheuttanut suurta kritiikkia, sillä monien mielestä koskaan aikaisemmin yritys ei ole yrittänyt työkalun lisenssillä rajoittaa työkalulla tehtävän sisällön käyttöä.  Monet lienevät unohtaneet sen, että monet yritykset rajoittavat omien työkalujensa käyttöä vain oman ekosysteeminsä tukemiseen. Näin on tehnyt esim. Microsoft pitkään.

Suurin ongelma Applen lisenssin johdosta syntyy kuitenkin siitä, että lisenssin asettama myyntirajoitus johtaa siihen, että Applen työkaluilla ei voida tehdä Creative Commons -lisenssoituja kirjoja. Standardit Creative Commons -lisenssit eivät voi rajoittaa sisällön myymistä määrättyihin kanaviin, ja näin ollen levityksen tällainen rajoittaminen ei ole Creative Commons -lisenssien vapauksien mukaista. iPad-käyttäjille ei ole siis Creative Commons -sisältöä todennäköisesti tulossa.

Joukkokanne mahdolliseksi Suomessa

Viimeaikaiset tapahtumat Suomen oikeussaleissa ja niiden ovilla ovat osoittaneet että Suomen oikeusjärjestelmä ei anna tavallisille kansalaisille mahdollisuuksia hakea oikeutta silloin kun vastapuolena on suuri yritys. Niin sanotun puukartellitapauksen yhteydessä arvioitiin, että Suomessa oli kymmeniä tuhansia yksityisiä metsänomistajia joilla oli mahdollisuus hakea korvauksia metsäyhtiöiltä kartellista kärsimästään vahingosta. Kuitenkin vain noin kuusisataa käyttää tätä oikeuttaan.

Syy tähän oli yksinkertainen. Yksityisillä metsänomistajilla ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta ottaa riskiä siitä, että he joutuisivat korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa että juttu hävittäisiin. Tämä riski, vaikka pienikin, johti siihen että monet pidättäytyivät kanteen nostamisesta. Metsäyhtiöt käyttivät tätä pelkoa myös hyväkseen, toteamalla kirjallisissa vastauksissaan metsänomistajille, että jos he nostavat kanteen, tulevat yhtiöt hakemaan oikeudenkäyntikulujensa korvaamista täysimääräisinä.

Nykyjärjestelmän vuoksi oikeus ei siis silloin toteudu, kun vastakkain asetellaan yksityinen kansalainen ja suuri yritys. Tämän epäkohdan korjaamiseksi olisi hyvä aloittaa keskustelu siitä, voisiko joukkokanneoikeuden laajentaminen myös muihin kuin kuluttaja-asioihin olla ratkaisu, jolla myös yksityiset kansalaiset saisivat mahdollisuuden hakea oikeutta kokemistään vääryyksistä. Joukkokanne nähdään usein turhan “amerikkalaisena” konseptina, mutta totuus on, että se voisi auttaa kehittämään Suomen oikeusjärjestelmää tasapuolisempaan suuntaan.

Oraclen tekijänoikeuskanne Googlea vastaan etenee oikeudenkäyntiin

Googlen yritys saada tuomioistuin hylkäämään Oraclen sitä vastaan nostaman Android -käyttöjärjestelmää koskevan kanteen tekijänoikeusosuus perusteettomana epäonnistui, kun tuomioistuin päätti asian Oraclen eduksi. Google vaati kanteen hylkäämistä siksi että i) tehty kopiointi oli pienimuotoista, ja että ii) tekijänoikeussuoja ei koske ohjelmistorajapintoja. Tuomioistuimen mukaan Google ei pystynyt näyttämään toteen että kopiointi oli niin pienimuotoista että sitä ei voitu nähdä tekijänoikeusrikkomukseksi. Mitä tulee rajapintoihin, tuomioistuin hylkäsi Googlen vaateen, koska väitetty kopiointi ei koskenut rajanpintoja, vaan rajapintojen määritelmiä.

Oraclen kanne etenee nyt varsinaiseen oikeudenkäyntiin sekä patentti-, että tekijänoikeuksien osalta. Tapausta käsittelevä tuomari on kuitenkin painostanut osapuolia sovintoon, ja tuomarin määräyksen seurauksen Googlen Larry Page tiimeineen tapaa Oraclen Larry Ellisonin tiimeineen lähipäivinä tarkoituksena saada aikaan molempia osapuolia tyydyttävä sovinto.  Näyttää kuitenkin siltä, että osapuolet ovat hyvin kaukana toisistaan, joten sovinnon todennäköisyys on pieni vaikkei kuitenkaan olematon.

Oraclen Android-kanne on äärimmäisen tärkeä koko Android-ekosysteemin kannalta, sillä sen seuraukset voivat olla suuret. Jos Google joutuu hankkimaan patenttilisenssin, vaikuttaa se sekä Androidin levityksen kustannuksiin, että mahdollisesti myös Androidissa käytettäviin teknologioihin.

Salassapitosopimus – 5 asiaa mitä pitää mielessä

Olen saanut viime aikoina paljon kyselyitä koskien salassapitosopimuksia. Yrittäjille on ollut epäselvää mitä ovat ne mahdolliset riskit joita salassapitosopimuksissa voi olla, ja mihin heidän täytyisi näin ollen kiinnittää huomiotaan niitä lukiessaan. Tyhjentävää vastausta kysymykseen on mahdoton antaa sillä se riippuu aina tapauksesta, mutta tyypillisiä sudenkuoppia ovat ainakin seuraavat:

1. Salassapidettävän tiedon määritelmä.  Usein näkee sopimuksia, joissa sopimuksen tehnyt osapuoli on määritellyt salassapidettäväksi kaiken mahdollisen tiedon maan ja taivaan välillä ainakin siinä tapauksessa että salassapitosopimus on ns. yksipuolinen, eli velvoittaa vain sinua ja yritystäsi. Näin salassapidettävää olisi teoriassa kaikki mahdollinen tieto jonka sopimuskumppanisi sinulle lähettää. Tämä yhdistettynä ehtoon jonka mukaan tietoa saa jakaa sinun yrityksesi sisällä vain niille joille on tarve tietää siitä, tarkoittaa että käytännössä kaikki tämän asiakkaan kanssa käytävä kirjeenvaihto ja heiltä tulevat asiakirjat on pidettävä suojatulla palvelimella johon vain valitsemasi henkilöt pääsevät. Näin ollen carmista että salassapidettävä tieto on määritelty niin, että se kattaa vain tiedon joka oikeasti on liikesalaisuus.
2. Yksinoikeudet. Tyypillinen tilanne jossa salassapitosopimusta vaaditaan on tilanne jossa osapuolet aloittavat neuvottelut mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä. Vaikka tarkoituksena onkin saada aikaan kaupallinen sopimus, on virhe sopia itse salassapitosopimuksessa yksinoikeuksista ainakin jos kaupallista sopimusta ei ole vielä tehty, sillä ehkä sopimukseen ei edes päästä.
3. Sopimussakko. Normaali seuraus sopimuksen rikkomisesta on vahingonkorvausvelvollisuus. On kohtuullista että jos aiheutat sopimusrikkomuksella vahinkoa, korvaat tämän vahingon. Välillä, taas yleensä yksipuolisessa salassapitosopimuksessa, vaaditaan kuitenkin sopimussakon maksua aina kun sopimusta rikotaan. Sopimussakko on automaattinen korvaus joka rikkeestä, aiheutti se sitten vahinkoa tai ei. Tällaiset kannattaa aina pyrkiä poistamaan, sillä on yleensä kohtuutonta vaatia esim. 50,000-100,000 euron korvausta tahattomasta salassapitosopimuksen rikkomisesta joka ei aiheuta minkäänlaista vahinkoa. Tällainen on esimerkiksi se, että kotikoneella pelaava lapsesi näkee salassapitosopimuksen alaisen asiakirjan asiakkaaltasi, mutta ei tee sillä mitään. Käytännössä olisit tällaisessa tilanteessa velvoitettu maksamaan sopimussakon.
4. Korvattava vahinko. Kun itse haluat kumppanisi tai asiakkaasi allekirjoittavan salassapitosopimuksen, on hyvä miettiä sitä mitä tapahtuu jos kumppanisi tai asiakkaasi rikkoo sopimusta. Tyypillinen vahinko tällaisissa tapauksissa on välillistä, koostuen esimerkiksi menetetyistä kaupoista kolmansien osapuolien kanssa tai esimerkiksi menetetyistä patentointimahdollisuuksista. Tyypillinen sopimusten vastuunrajoitus kuitenkin rajaa pois osapuolten vastuun välillisistä vahingoista ja näin ollen et saisi minkäänlaista korvausta tällaisista vahingoista jos käytät tavallista vastuunrajoituslauseketta. Kannattaa siis varmistaa se, että salassapitosopimuksen rikkomisesta joutuu korvaamaan niin välittömät kuin välillisetkin vahingot.
5. Sopimuksen kesto. Salassapitosopimus voi olla yritykselle rankka, sillä se mahdollisesti estää suunnitellun liiketoiminnan harjoittamisen muun kuin sopimuskumppanin kanssa niin kauan kun sopimus on voimassa. Näin ollen on mietittävä tarkkaan onko oikeasti järkevää sopia esim. viiden vuoden salassapitovelvollisuudesta, jos realisesti ajatellen salassapidettävällä tiedolla on jotain kaupallista arvoa vain muutaman kuukauden ajan. Tällaisissa tilanteissa vuoden kesto voi olla huomattavasti realistisempi vaihtoehto.

Sony voi joutua vahingonkorvausvastuuseen myös Suomessa

Viestintävirasto varoitti äskettäin Sonyn Playstation Network -käyttäjiä varastetuista henkilötiedoista. Viraston mukaan Playstation Networkiin tehdyn “hakkerointi-iskun” seurauksena jopa 330 000 suomalaisen henkilötiedot ovat voineet joutua vääriin käsiin. Vielä ei ole täysin varmaa mitä tietoja hyökkääjille on vuotanut, ja kuinka paljon.

Järjestelmään tehty murto on jo johtanut oikeusprosesseihin mm. Yhdysvalloissa. Nyt olisikin selvitettävä onko Sony vastuussa toimistaan myös Suomessa ja muualla EU:ssa. Suomen henkilötietolaki toteaa seuraavaa (7 luku 32 §):

Rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä. Toimenpiteiden toteuttamisessa on otettava huomioon käytettävissä olevat tekniset mahdollisuudet, toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset, käsiteltävien tietojen laatu, määrä ja ikä sekä käsittelyn merkitys yksityisyyden suojan kannalta.

Jos Sony ei ole suojannut PlayStation Networkin käyttäjien henkilötietoja asianmukaisella tavalla, on se lain mukaan korvausvastuussa sattuneesta vahingosta suomalaisille tietomurron uhreille.

Jos olet yksi murron uhreista, ota yhteyttä Tietosuojaviranomaiseen ja pyydä heitä selvittämään Sonyn toimet. Tietomurtoja ei voi aina välttää, joten jos Sony on toiminut asianmukaisesti on heillä nyt mahdollisuus selvittää asia käyttäjilleen. Jos taas yritys ei ole suojannut henkilötietoja lain edellyttämällä tavalla, on kohtuullista että he korvaavat käyttäjilleen murrosta aiheutuneet vahingot.

EU suunnittelee äänilevyjen tekijänoikeussuojan pidentämistä

EU:n suunnittelema äänilevyjen tekijänoikeuden lähioikeuden suojan keston pidentäminen otti suuren harppauksen eteenpäin, kun asiaa vastustanut Tanska antoi periksi ja kannattaa nyt aloitetta. Tekijänoikeusasiantuntija Professori Hugenholtzin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että virallinen aloite keston pidentämiseksi voidaan tehdä jo lähiviikkoina.

Nykylain mukaan äänilevyjen tuottaja (ja levyllä esiintyvä artisti) saa tuotokselleen 50 vuoden suojan. Tämä tarkoittaa sitä, että suoja on nyt hiljalleen katoamassa mm. 60-luvulla tehdyistä äänitteistä (kuten esim. Beatles). EU komission suunnittelema lakimuutos jatkaisia tätä suojaa mahdollisesti jopa 45 lisävuoden ajan, niin että kokonaissuojaksi tulisi 95 vuotta.

Suojan keston pidennystä on perusteltu sillä, että nykyinen 50 vuoden suoja ei riitä artistien ja heidän lastensa elannon takaamiseksi. Väitteen todenperäisyys on kyseenalaista, sillä ei ole osoitettu että suojan pidennys olisi oikeasti tarpeen artisteille, jotta heillä olisi varaa jatkaa musiikin tekoa. Väite on muutenkin harhaanjohtava, sillä artistit yleensä siirtävät oikeutensa esityksiinsä levy-yhtiöille, jolloin suojan keston pidennys ei auta artisteja vaan levy-yhtiöitä. Se ei välttämättä tarkoita että suojan kestoa ei kannattaisi pidentää, mutta olisi toivottavaa että asiasta käytäisiin keskustelua avoimesti ilman yrityksiä myydä aloitetta sillä mielikuvalla että sen ainoana tarkoituksena on taata artisteille mahdollisuus hankkia perheelleen ruokaa.

Asia kuitenkin tuntuu olevan myös artisteille tärkeä, sillä edellisen kerran kun asiasta keskusteltiin levy-yhtiöt saivat jopa kuolleet artistit allekirjoittamaan vetoomuksen suojan keston pidennyksen puolesta.

Oracle v Google -oikeudenkäynnin tuomari sai oppitunnin Javan käytöstä

Täälläkin aikaisemmin raportoitu Oraclen nostama Androidia koskeva tekijänoikeus- ja patenttikanne Googlea vastaan etenee. Nyt oli vuorossa valmisteleva oikeuden istunto, jossa molempien puolien lakimiesten tehtävänä oli opettaa tuomarille kuinka Java-teknologia toimii. Javan ymmärrys on tärkeää siksi, että Oraclen nostama kanne pohjautuu sen omistamiin tekijänoikeuksiin ja patentteihin, jotka koskevat Javaa.

Unohtaen hetkeksi sen, että kaksi lakimiestä kouluttamassa kolmatta teknologian toiminnasta ei välttämättä ole tehokkain tapa oppia, tuomarien kouluttaminen monimutkaisissa teknologiaa käsittelevissä oikeusprosesseissa on erittäin tärkeää. Jos tuomari ei ymmärrä sitä kuinka teknologia toimii, on olemassa suuri riski että hän ei myöskään ymmärrä sitä kuinka lakia on tulkittava juuri kyseistä teknologiaa käsittelevässä tapauksessa. Muistan itsekin mielessäni nousseen paniikin, kun olimme EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuimessa aloittamassa Microsoft-tapauksen kuulemista, ja yksi silloisen tuomioistuimen presidentin tuomarin ensimmäisistä kysymyksistä oli “Mikä on käyttöjärjestelmä?”. Hän myös kutsui sitä useasti nimellä “steering Systemiksi” normaalin “operating system” -termin sijaan. Suurin osa siitäkin kuulemisesta käytettiin teknologioiden kuvaukseen.

Nyt käydyssä koulutustilaisuudessa tuomari osoittautui kuitenkin omaavansa hyvän perusymmärryksen käyttöjärjestelmistä ja ohjelmistoista. Tilaisuus keskittyikin Javan erikoispiirteisiin, sen luokkakirjastoihin, Java-virtuaalikoneeseen, ja siihen kuinka Java-kehitys mahdollistaa sen että kerran tehty sovellus voi toimia monilla eri alustoilla.

Kuulemisessa käytiin myös keskustelua Androidin avoimuudesta. Oracle väitti (ja viimeaikaiset uutiset tukevat sitä) että Google pyrkii pitämään Androidin -kehityksen tiukasti omassa kontrollissaan. Vaikka koodi onkin yleensä ollut vapaasti saatavilla, Oraclen mukaan Googlen tarkoituksena on estää kolmansien osapuolien tekemät muutokset ja lisäykset käyttöjärjestelmään sillä ne fragmentoivat Androidin erilaisiin versioihin.

Oikeudenkäynnin virallinen istunto on tämän vuoden lokakuussa.

Puukartelli – Yhteenveto Metsähallituksen kanteesta

Kuten nyt on jo kaikkien tiedossa, Metsähallitus jätti 31.3 kanteen puukartelliasiassa jossa vastaajina ovat Stora Enso, UPM-Kymmene ja Metsäliitto (“Metsäyhtiöt”). Tähän mennessä kanteesta on raportoitu käytännössä vain vaaditun summan suuruus, mutta kantaa ei ole otettu sen varsinaiseen sisältöön, joten nyt lienee sen aika.

Metsähallituksen kanteen oikeudelliset perusteet jakautuvat seuraaviin:

1. Kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukainen vahingonkorvausvelvollisuus
2. Sopimusrikkomuksiin perustuva vastuu
3. Sopimusten pätemättömyys
4. Vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu
5. Perusteettoman edun palautus

Kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukainen vahingonkorvausvelvollisuus

Metsähallituksen pääargumentti haastehakemuksessaan on se, että Metsäyhtiöt ovat markkinaoikeuden päätöksen mukaisesti syyllistyneet kartelliin, joka on aiheuttanut Metsähallitukselle vahinkoa. Tämä on selvästi Metsähallituksen vahvin argumentti, ja se pohjautuu tässä blogissakin aikaisemmin kuvattuun lain kohtaan, jonka mukaan kilpailuoikeuden vastaisista toimista kärsinyt elinkeinoharjoittaja voi vaatia kärsimästään vahingosta korvauksia.

Heikkona puolena Metsähallituksen vaatimuksessa on vahingon määrän analysointi. Haastehakemus ei missään kohdin erittele tarkemmin sitä kuinka Metsähallitus on päässyt arvioonsa siitä, että sen kärsimä vahinko on noin 25% toimitetun raakapuun kokonaishinnasta. Hakemuksessa todetaan vain, että myyntikartelleissa kärsitty vahinko on tilastojen mukaan keskimäärin noin 29%. Tätä on käytetty osana analyysia laskiessa ostokartellista syntynyttä vahinkoa. Tässä on suuri riski virheelle, sillä ilman eri perusteluja ei voida olettaa että toimijoiden myyntikartelleista saama hyöty on suoraan verrattavissa ostopuolen hyötyihin. Metsähallitus ei esitä analyysinsä tueksi minkäänlaisia asiantuntijalausuntoja, vaan pelkän salaiseksi julistetun vahinkoerittelyn, joka ei itse haastahakemuksen mukaan ota kantaa siihen kuinka vahingonmäärä on laskettu.

Sopimusrikkomuksiin perustuva vastuu

Kilpailuoikeuden lisäksi Metsähallituksen haastehakemus vetoaa myös sopimusrikkomukseen. Metsähallituksen mukaan Metsäyhtiöt ovat rikkoneet sopimusoikeudellista lojaliteettivelvollisuutta, joka Metsähallituksen mukaan edellyttää Metsähallituksen etujen huomioonottamista niin että osapuolet noudattavat lakia ja hyvää tapaa sopimusvelvollisuuksiensa täyttämisessä. Kartellitoiminta rikkoo Metsähallituksen mukaan tätä velvollisuutta ja näin ollen velvoittaa Metsäyhtiöt maksamaan vahingonkorvauksia sopimusrikkomuksesta.

Argumentti on luova ja sitä käytetään usein kun sopimuksesta ei löydy suoraa tukea osapuolen väitteille. Ongelmana Metsähallituksen kannalta on se, että argumentti voisi onnistuessaan altistaa hyvinkin monet sopijaosapuolet kaupallisissa sopimuksissa yleisestikin korvausvastuuseen, ja näin tuomioistuin voi mielellään yrittää välttää tällaista seurausta.

Sopimusten pätemättömyys

Aikaisempien perustelujen lisäksi Metsähallitus väittää myös, että kaupoista tehdyt sopimukset tai ainakin kaupoissa sovitut kartellihinnat ovat pätemättömiä niin Kilpailurajoituslain kuin yleisen oikeustoimilain pohjalta. Koska hintaehto on pätemätön, täytyy se korvata markkinahinnalla.

Vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu

Siltä varalta että varsinaiset argumentit eivät jostain syystä toimi, Metsähallitus on myös pyrkinyt perustelemaan kannettaan yleisemmillä perusteilla. Yksi näistä argumenteista on Vahinkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukainen korvausvastuu tahallisesti tai tuottamuksella aiheutetusta vahingosta.

Tämä perustelu ei todennäköisesti tule viemään Metsähallitusta hyvinkään pitkälle. Metsähallituksen suurin haaste on nimenomaan vahingon määrittely ja todistaminen. Jos Metsähallitus pystyy näyttämään vahingon toteen, voittaa se todennäköisesti prosessin jo ensimmäisellä Kilpailunrajoituslain 18 a §:ään pohjautuvalla argumentillaan.

Perusteettoman edun palautus

Samassa sarjassa edellisen kanssa on tämä yleisargumentti, jonka mukaan Metsäyhtiöt ovat saaneet kartellista perusteetonta etua, jonka ne ovat velvollisia palauttamaan. Kukaan ei kyseenalaista itse juridista periaatetta, mutta totuus on edelleen se, että jos vahinko (tai perusteeton etu) voidaan näyttää toteen, voittaa Metsähallitus prosessin ja ensimmäisellä Kilpailunrajoituslakiin perustuvalla argumentillaan.

Metsähallituksen kanteen analysointi

Kuten oli odotettavissakin, on Metsähallituksen kanne monella tapaa hyvinkin vahva. Sen ainoa heikko kohta nykytietojen valossa on kartellista aiheutuneiden vahinkojen laskeminen ja erittely, joka ei ei-salaisten asiakirjojen valossa ole kovinkaan arvailua vahvempi. On ehkä hieman yllättävää että Metsähallitus ei lähtenyt esimerkiksi arvioimaan hintoja muihin verrattaviin markkinoihin nähden tai esimerkiksi tuontipuun hintaan verraten, tai sisällyttänyt laskujen tueksi asiantuntijalausuntoja. Metsähallitus on kuitenkin varannut oikeuden tämän tyyppiseen todisteluun, joten voi olla että sen strategiana oli nyt nostaa kanne mahdollisimman pian ja täydentää sitä myöhemmin jos neuvottelut Metsäyhtiöiden kanssa eivät tuota tulosta.